Kissan ta­sa­pai­noi­nen ruo­ka­va­lio

RARE vai WELL DONE - millainen olisi kissan entrecote, jos se saisi itse valita?

cat-3809563_1280-me.jpg

Kuten isommat serkkunsa, myös kissa on lihansyöjä. Kissa ei elä talousjätteillä, vaan sille on tarjottava sopivaa ravintoa. Samalla tavoin kuin muidenkin nisäkkäiden, myös kissan ravinto koostuu kolmesta osasta; rasvoista, proteiineista ja hiilihydraateista.


PROTEIINIT

Tärkein proteiinilähde kissan ravinnossa on liha.  Kissan elimistö tarvitsee valmiina monia aminohappoja, kuten arginiini ja tauriini, joita se saa ravinnokseen nauttimastaan lihasta. Kissalle voidaan tarjota erilaista lihaa kypsennettynä tai raakana, jauhettuna tai paloiteltuna. 


Myös eri sisäelimet, kuten kieli, sydän, maksa tai munuaiset maistuvat kissalle ja tuovat vaihtelua sen ruokavalioon. Jos liha tarjotaan kypsennettynä, on muistettava, että monet tärkeät vitamiinit ja aminohapot, mm. tauriini, tuhoutuvat kypsennettäessä. Tämä tarkoittaa sitä, että etupäässä kypsennettyä lihaa syövän kissan ruokavaliota on täydennettävä sopivilla valmisteilla.


RASVAT

Rasvainen ruoka on kissan mielestä maittavaa eikä runsasrasvaisen ravinnon ole todettu olevan haitallista kissalle. Kissan on saatava tietty määrä eläinperäisiä rasvoja saadakseen ai­neen­vaih­dun­nal­leen välttämättömät rasvahapot. Lihassa olevan rasvan lisäksi voi kissan ruoka‐annokseen tarvittaessa lisätä esim. nokareen vähäsuolaista voita. Kissa saa rasvaa myös kermasta ja juustosta.


HIILIHYDRAATIT

Kissan ruoansulatuskanavan kyky käsitellä hiilihydraatteja on vähäinen. Hiilihydraattien antaminen kissalle ei ole samalla tavalla välttämätöntä kuin eräiden aminohappojen ja rasvahappojen. Liiallisella hiilihydraattien saannilla on todettu monia epäedullisia vaikutuksia, esimerkiksi lihominen.


Kissan luonnollisin ravintopaketti hiiri tai muu pikkujyrsijä, sisältää hiilihydraatteja ainoastaan 1‐2 %, eli mahalaukun sisällön. Hiilihydraatteja ja kuituja kissa saa viljatuotteista ja vihanneksista. Jos kissa syö kuivaruokaa osana ruokavaliotaan, on viljatuotteiden kuten riisin, puuronokareen tms. lisääminen liha‐ateriaan tarpeetonta, koska kuivaruoka sisältää usein reilusti viljaa tai kasviksia.


Maitosokerin eli laktoosin pilkkoutuminen aikuisen kissan suolistossa on usein vaillinaista ja kissa voi saada ripulin maitoa juotuaan. Moni kissa voi nauttia ilman haittaa kermaa, juustoja ja hapanmaitotuotteita kuten viiliä, jogurttia ja piimää. Maito ei ole haitallista, jos kissan vatsa sitä sietää. Vähälaktoosiset tuotteet sopivat useimmille kissoille.


KUITU

Kissa tarvitsee myös kuituja ruokavalioonsa, mutta koska kissan elimistö on sopeutunut saamaan kuitunsa eläinperäisenä (hiiren karvat, lintujen höyhenet yms.), saattaa liiallinen kasvikuidun syöttäminen ärsyttää suolistoa.


KIVENNÄIS- JA HIVENAINEET

Kissa tarvitsee ravinnossaan kalsiumia ja fosforia sopivassa suhteessa. Aikuisen kissan ravinnon ihanteellinen kalsium: fosforisuhde on 1‐1,3:1, eli kalsiumia tarvitaan vähintään yhtä pal‐ jon kuin fosforia, mieluiten hieman enemmän. Kasvavan kissan kalsium‐ tarve on hieman suurempi.


Moni kissa syö mielellään kalaa. Sisäelimiä tai kalaa ei kuitenkaan suositella tarjottavaksi varsinkaan kasvavalle kissalle liian usein. Kalapäivä vain kerran viikossa on monen kasvattajan suosittelema aikaväli. Sisäelimien antamista rajoittavat esim. maksan hyvin korkea A‐­vi­ta­mii­ni­pi­toi­suus ja munuaisten sisältämät kuona‐aineet. Sydäntä ja kieltä ei kuitenkaan ra­vit­se­muk­sel­li­ses­sa mielessä voi varsinaisiksi sisäelimiksi laskea, koska ne ovat lihaskudosta eivätkä osallistu elimistön ai­neen­vaih­dun­ta­teh­tä­viin, siksi niitä voi syöttää useamminkin.


Mitä suurempi osa ruokavaliosta on lihaa ja kalaa, sitä tärkeämpää on tasapainottaa ravitsemusta kissalle tarkoitetulla kivennäis‐ ja vi­ta­mii­ni­val­mis­teel­la. Erityisen tärkeää tämä on kasvavalle pennulle, jolla liian vähäinen kalkin määrä suhteessa fosforiin voi johtaa luiden haurastumiseen ja luunmurtumiin (paper bone disease). Karkeana ohjenuorana voisi sanoa, että jos puolet tai yli aikuisen kissan ruokavaliosta on luutonta lihaa, tarvitaan kalsium‐ ja hi­ve­nai­ne­täy­den­nys­tä. Maitotuotteissa on kyllä kalsiumia, mutta koska niissä on myös fosforia lähes yhtä paljon kuin kalsiumia, eivät ne yksistään riitä kal­sium­täy­den­nyk­sek­si.


VITAMIINIT

Kissan vitamiinien tarve on huomattava. Retinoli eli A‐vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota esiintyy vain eläinkudoksissa. Kasvit sisältävät karotenoideja, joita monet eläimet ja ihminen voivat muuttaa A‐ vitamiiniksi. Kissa ei tähän kuitenkaan pysty. Teollisiin kissanruokiin A‐vitamiinia on lisätty vastaamaan kissan tarvetta. A‐vitamiini varastoituu kissan elimistöön, joten ylimääräisen A‐vitamiinin päivittäinen annostelu ei ole tarpeen. A‐vitamiinin puute voi aiheuttaa li­sään­ty­mis­häi­riöi­tä ja sokeutta, mutta sen yliannostelu on myös vaarallista. A‐vitamiinin lähteitä kissan ravinnossa ovat mm. munan keltuainen, voi ja maksa sekä teolliset kissanruuat.


D‐vitamiinia kissa yleensä saa tarpeeksi normaalin ravinnonsaannin yhteydessä. D‐vitamiinin yliannostus voi johtaa pehmytkudosten kalkkeutumiseen. D‐vitamiinia on runsaasti mm. kalanmaksaöljyssä ja eläinrasvoissa.


Tiamiini (B1‐vitamiini) on vesiliukoinen vitamiini, joka ei varastoidu elimistöön. Tiamiini tuhoutuu helposti ruokia kuumennettaessa. Kypsentämätön kala sisältää tiamiinia tuhoavaa entsyymiä tiaminaasia. Tiamiinia kissa saa kypsentämättömästä lihasta ja teollisista kissanruuista. Erimerkkiset hiivatabletit ja kissoille tarkoitetut yleis­vi­ta­mii­ni­val­mis­teet sisältävät B‐ryhmän vitamiineja.


E‐vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. E‐vitamiinin puutostiloja on todettu varsinkin silloin, kun kissan ruokavalio sisältää runsaasti rasvaista kalaa tai ihmi‐ sille tarkoitettuja ton­ni­ka­la­säi­lyk­kei­tä. Kissoille tarkoitettuun tonnikalaan on yleensä lisätty E‐vitamiinia. E‐vitamiinia kissa saa lihasta, kananmunista ja maitotuotteista sekä teollisesta kissalle tarkoitetusta ruuasta. Kissan ei tarvitse saada C‐vitamiinia ravinnosta, sillä poikkeuksena mm. ihmiseen, kissan elimistö tuottaa itse tarvittavan määrän C‐vitamiinia.


Kasvava kissa, kantava tai imettävä naaras, toipilas, vanha tai erityisen nirso kissa vaativat erikoishuomiota ruokinnan suhteen. Kissoille tarkoitetuista valmisruuista löytyy sopivia valmisteita kaikkiin elämänvaiheisiin ja näissä tuotteissa on otettu huomioon kuhunkin elämänvaiheeseen tarvittavat rakennusaineet jolloin ylimääräistä vi­ta­mii­ni­val­mis­tet­ta ei tarvita.


KOTIRUOKA

Pidä kissan ravinnontarve mielessä, jos valmistat sille kotiruokaa. Kissa ei pärjää niillä talousjätteillä, mitä ihmisten ruokatalous tuottaa. Kotona valmistetussa, ihmisille tarkoitetussa ruuassa on kuitenkin paljon myös sellaista, jota kissa voi syödä. 


Katkaravut, juustot ja pateet saavat kissankin innostumaan. On varottava tarjoamasta kissalle usein tai suuria määriä runsaasti suolaa sisältäviä herkkuja, kuten palvikinkkua tai leikkelemakkaraa, vaikka se niistä pitäisikin.


Linnun‐ ja sianluut kypsänä voivat “tikkuisina” vahingoittaa kissan suoliston seinämiä, joten kypsästä lihasta luut on poistettava. Raakana luita voi sen sijaan antaa turvallisesti, kunhan ne ovat kissalle sopivan kokoisia.


KAUPAN PURKKIRUOKA

Valmiit purkkiruuat ovat helppoja tarjoilla, mutta niiden lisäksi on hyvä antaa myös tuoretta ravintoa: lihaa, kalaa, elimiä, mai­to­ta­lous­tuot­tei­ta, kananmunaa yms. Koiranruoka on suunniteltu koiralle eivätkä sen sisältämät valkuaisaineet ja rasvat riitä tyydyttämään kissan tarpeita.


On hyvä opetella lukemaan tuoteseloste purkin kyljestä ja valita sellaisia ruokia, jotka sisältävät mieluiten vain eläinperäisiä valmistusaineita, sillä viljaa ja sokereita kissa ei tarvitse. On myös huomioitava, että kaikki purkkiruoat eivät ole täysravintoa, eli niitä ei kannata käyttää ainoana ravinnon lähteenä.  Tarvittaessa on otettava käyttöön vitamiini‐ ja hivenainevalmiste sekä rasvahappovalmiste purkkiruoan lisäksi.


KUIVARUOKA

Monet kissat nakertelevat kuivaruokaa välipaloina, mutta jotkut eivät muuta söisikään. Kuivaruoan tulee olla laadukasta virtsakiviriskin vähentämiseksi, ja kissan riittävästä juomisesta on ehdottomasti huolehdittava. 


Mikäli kissa nauttii lähes yksinomaan teollista kissanruokaa, kissanomistajan kannattaa huolellisesti perehtyä niiden koostumukseen ja valita hyvälaatuinen ruoka. Turvallisimmat vaihtoehdot kuivaruuista ovat ne, joissa on mahdollisimman suuri lihapitoisuus, oikeanlainen koostumus ja/tai joihin on lisätty metioniinia alentamaan virtsan happamuutta ja siten vähentämään liian korkeassa virtsan pH:ssa muodostuvien struviittikiteiden syntyä. Toisaalta liiallinen happamoittavien ruokien syöttäminen voi aiheuttaa virtsan liian alhaisen pH:n, joka puolestaan johtaa kal­siu­mok­sa­laat­ti­ki­tei­den ja ‐kivien syntyyn.


Kuivaruoan voi myös liottaa nesteeseen (vesi, piimä, kerma, suolaton lihaliemi) ja tehdä siitä lihan kanssa tarjoiltava lisuke. Koska kissa on alun perin kuivien alueiden eläimenä tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen saaliseläintensä mukana, on sen luontainen janontunne huomattavan heikko. 


Kissalla on oltava aina saatavilla puhdasta, raikasta vettä. Kissan päivittäinen veden kokonaistarve on noin 0,5 dl painokiloa kohden

  • Lähde: Kissaliitto, kissanomistajan opas

Yh­teys­tie­dot

Peikkomäentie 31 / Trollbackavägen 31

07945 KUGGOM, Loviisa


puh. 050 524 6985

yhdistys@loviisankissatalo.fi


Vierailu kis­sa­ta­lol­la

Kissatalo on avoinna vierailijoille vain erikseen sovittuna aikana. Jos haluat tulla käymään, ota meihin aina ensin yhteyttä. 

HUOM! PANDEMIA AIKANA OTAMME KISSATALOLLE VAIN KAKSI VIERAILIJAA KERRALLAAN. HUOLEHDIMME NÄIN SEKÄ VIERAILIJOIDEMME, ETTÄ HENKILÖKUNTAMME TURVALLISUUDESTA.




© Loviisan kissatalo. Kaikki oikeudet pidätetään.